|
LEHTILEIKKEITÄ [ liveraportit ym. ] [ M!kan lehtiarkisto ]
|
päivitetty 26.9.07
Seitsemäs aalto -cd:n arvosteluja:
Findance.com 23.08.2007 (http://www.findance.com/arvostelut.php?id=3929)
Jo vuonna 1990 perustettu, mutta vasta nyt debyyttinsä valmiiksi saanut Himanes edustaa kotimaista ramopunkkia.
Lisämakua Saku Niilo-Rämän, Riku Himasen, Aki Himasen ja Perttu Sutisen musiikkin saadaan surf-elementeillä.
Muutenkin kappaleisiin on saatu mukavankuuloiset taustat, kun mukana on jonkin verran puhallinsoittimia paikoin.
Lyriikat ovat sopivan rentoja, kuten genreen kuuluu.
Kaverit ovat hyvää pataa suomipunk-ikoni Tumppi Varosen kanssa, joka pääse ääneen Kaupunki on hiljaa -kappaleessa.
Kolme sointua naiselle taasen on sen verran erilainen rakkauslaulu, jotta siitä voisi tulla kansallishymni Suomen
naisille. Samoissa maailmoissa rokkaava Beibi sua odotan oli Himanesin ehdokas Ramoviisuissa, jotka järjestettiin
ensimmäistä kertaa vuonna 2005. Lopussa kuullaan kaunis kappale, jossa on mainio tunnelma. Kylä kuolee on
rauhallinen pianon ja haitarin kera höystetty raita, jolla saadaan loistava päätös levylle.
Edellä mainitut kappaleet erottuvat levyltä, mutta taso on todella tasainen levyllä. Huteja ei joukossa ole,
vaikka ei myös hittiosastolla ole suurta juhlaa. Punkin henkeen ei turhat hittibiisit kuulu, vaan oikea asenne
on aina oikea tyyli. Näin ollen on todettava, että Himanes tekee omaa uraansa piristävissä merkeissä, jos vertaa
esimerkiksi Häiriköihin tai Pahaan Kaksoseen. Hyvää kannatti odottaa, koska tulee pojat lisää?
Tiesitkö-osastoon levyn osalta voidaan laittaa yhtäläisyydeksi iskelmää rautalankamaisesti esittävään Jani &
Jetsettersiin kaksi seikkaa. Toinen on se, että molemmat hyödyntävät hienosti surf-tyylin soitantaansa ja toinen
levyn nimen samankaltaisuus. Jos Himanes luottaa seitsemänteen aaltoon, niin Jani & Jetsetters olivat uuden aallon
kimpussa. Sinänsä turha tieto, mutta veikeää Tiesitkö-infoa lauantai-illan istujaisiin.
* * * * * * * * (8/10)
Ari-Pekka Kankaanpää [Findance.com -sivut]
Länsi-Savo 28.05.2007
Seitsemäs aalto on oivallinen ramopunk-levy popillisilla mausteilla. Avausbiisissä Surffaan radioaalloilla
kuullaan sävyttäjänä hienoa twang-kitaraa ja kakkosbiisi H-i-m-a-n-e-s on hatunnosto koko ramopunk-genren
perusasioille.
Tutuissa teemoissa liikutaan myös raidoilla On kesä, on loma sekä R-koodi. Puhaltimet värittävät sointia
osuvasti parissa biisissä ja tähtivierailijana kuullaan Tumppi Varosta, joka laulaa hienon biisin
Kaupunki on hiljaa.
Seitsemäs aalto on onnistunut kooste melodioita, voimaa ja vauhtia. Biisitkin ovat hyviä.
Loppukaneettina kuullaan kaunis ja vähitellen kasvava balladi Kylä kuolee, joka tilittää kuntaliitostunnelmia
vähän turhankin synkissä tunnelmissa. Eivät Otava eikä Anttolakaan mihinkään hävinneet; kyllä se kotikonnun
identiteetti löytyy ihmisistä eikä rajalinjoista.
* * * *
Anssi Mehtälä [Länkkärin -sivut]
Rokkizine.com 22.04.2007 (http://www.rokkizine.com/arvostelut.php?id=4058)
No eihän siihen mennyt kuin 17 vuotta, että Himanes saa tyrkättyä ensimmäisen pitkäsoiton
ihmisten ilmoille. Ovathan nämä Haukivuoren ramoilijat toki julkaisseet aiemmin omakustanteita,
ja viimeksi vuonna 2005 on julkaistu mini-CD Mykkäkoulun päättäjäiset. Onneksi tämä koulu ei
kestänyt nyt niin kauan kuin viime julkaisujen välillä (n.10 vuotta). Yhtye soittaa suomenkielistä
ramopunkkia, mutta monilla mausteilla lisättynä. Siitä tämä albumi eroaakin aiemmasta Himanes-tuotannosta,
että ekstramausteita on huomattavasti enemmän kuin aiemmalla suoremmalla ja pelkistetyllä Himanesilla.
Löytyy niin pianoa, urkuja ja torvisoittimia. Älkää toki käsittäkö väärin, kyllä täältä löytyy niitä
suoraviivaisia aggressiivisia kolmensoinnun tykityksiäkin.
Himanes kutsuu kuuntelijan Ramobileisiin kappaleessa R-koodi, ja tämä kutsuhan otetaan erittäin
mielellään vastaan. Kappale kiertää kaikki Suomen suurimmat Ramobileet suurella vimmalla "Onni on
Ramonesista" "Ramoviisuihin". Tämä kappale kiteyttääkin Himanesin asenteen ja energian täydellisesti.
Levyllä on myös vieraileva tähti. Kaupunki on hiljaa -biisin vetää Problemisista? tuttu Tumppi Varonen,
ja kyllä mies vetääkin mainiosti torvisoittimien iloisella säestyksellä. Albumin avaava Surffaan
radioaalloilla alkaa erittäin epäpunkmaisella rautalankakitararepäisyllä, mutta sopii tuotoksen tunnelmaan
kuin nenä päähän. Onpa yhtye tehnyt nimikkokappaleensakin näin 17 vuoden olemassaolon jälkeen. Ja mitä
olisi Ramolevy ilman pesäpallomailaa? No eipä juuri mitään, ja siksi Himanes sellaista taas heiluttaa.
Kappaleessa Pesäpallomaila Sailan iskemiseen tarvitaan tuota kyseistä urheiluvälinettä kun ei muuten tunnu
millään onnistuvan, ja eipä taida sen jälkeenkään. Myös Kaija tarvitsee pesäpallomailahoitoa, mutta aivan
eri merkityksessä kuin Saila. Saapa koko suomen kansakin maistaa puista mailanpäätä suussaan, eli ketään ei säästetä!
Haikeuttakin on levyn lopettavalla hitaalla herkistelyllä Kylä kuolee. Poikien kotikunta Haukivuori
kuopataan, ja tässä haikaillaan vanhojen muistojen ja kotipaikan perään. Onnistuu se tällainenkin näköjään.
Albumilta löytyy kuitenkin muutamia keskinkertaisia kappaleita, jotka pudottavat arvosanaa pakostakin
alaspäin. Jos ne muutamat täytebiisit olisi jätetty pois, olisi kiitettävä arvosana ollut lähellä, mutta
nyt mennään vähän sen alle. Kuitenkin tätä kuunnellessa kesää odottaa jälleen hivenen suuremmalla innolla
(mikäli mahdollista), tennarit jalkaan ja uimarantaan!
* * * 1/2
Ville Seppänen [rokkizine.com -sivut]
Chambersmagazine.com 28.03.2007 (http://www.chambersmagazine.com/arviot.php?review=1791)
Viimeaikoina on muutama "ramopunk" orkesteri tehnyt paluun keikka- ja julkaisumarkkinoille.
Himaneskin on tähän kelkkaan hypännyt ja julkaisee debyyttialbuminsa 17 vuotta perustamisestaan
eli mitään pojankloppeja ei siis ole tuotoksen takana. Kovasti jaksan ihmetellä tätä vanhan
sukupolven paluuta sorvin ääreen. Ramopunk bileitä järkkäillään ympäri Suomen ja niissä pyörii
samat naamat paikkakunnasta riippumatta. Himaneskin oli ollut telakalla vuodesta -95 lähtien
ja vuonna 2004 tuli sitten ilmeisesti ikävä soittokavereita.
Levy alkaa aika luonterisurfmaisella introkappaleella, ja jatkaa siitä sitten samoilla linjoilla
lähes läpi koko levyn, tahdin välillä hiukan hiljetessä. Ja lopullisesti levyn meno sitten
hiljenee Haukivuoren kunnan kuolinlaululla Kylä kuolee. Kappaleista on kerrottu taustatarinat
levyn kansilehtisessä sanojen sijaan. No kaikkihan varmaan sanoista saavatkin selvää kun kuuntelevat
biisejä. Miksiköhän näissä ramoveisuissa käytetään aina niin usein noita sanojen tavuttamisia,
niin kuin esim tälläkin levyllä H.I.M.A.N.E.S (tulee tietty samanlaisesta mötorheadin
R.A.M.O.N.E.S-kappaleesta) ja sitten löytyi vielä v-a-n-t-aa ja sit joku muukin siellä taisi vielä olla.
No 14 kappaletta tyhjänpäiväistä rallattelua ei lämmittänyt kovin paljoa meikäläistä. Ei suomenkielellä
laulelu oikein jaksa naurattaa (tai laulattaa) enää. Ai niin ja levylle on vielä saatu vieraileva tähti
Tumppi Varonen Problemsista.
Sakke Kivihalme [chambersmagazine.com -sivut]
Noise.fi 21.03.2007 (http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=7002)
Ramones-aikakauden loppuvaiheessa syntyi maailmalla lukemattomia kolmensoinnun punkrockiin uskovia
bändejä. Buumi sai omansa myös Suomessa 90-luvun alkupuolella. Yksi näistä ryhmistä oli Haukivuorelta
kotoisin oleva Himanes. Bändi ponkaisi vuonna 1992 ihmisten tietoisuuteen debytoimalla muutaman biisin
voimin Pinnalla-kokoelmalla yhdessä Klamydian, James Puhto-Renin ja Häiriköiden kanssa. Se oli juuri
sitä aikaa, kun nuoriso kuunteli näitä bändejä antaumuksella Fordin takapenkillä.
Himaneksen tarina kesti tuolloin vain mini-cd:n Kiva kun on mukavaa (1993) sekä lukuisten ympäri maata
soitettujen keikkojen verran. Vuonna 1995 bändin jäsenistö muutti pois kotipaikkakunnalta opiskeluidensa
perässä ja bändi laitettiin jäihin. Lähes kymmenen vuotta myöhemmin, Woimasointu Records julkaisi kokoelman
1-2-3-4!, jolla myös Himanes esiintyi. Samana vuonna bändin hiljaiselo päättyi virallisesti Mykkäkoulun
päättäjäiset -mini-cd:hen.
Nyt 17 vuotta bändin perustamisen jälkeen ilmestyy vihdoin ja viimein odotettu debyyttipitkäsoitto, 14
mukavaa rallia. Paljon on Pinnalla-kokoelman jälkeen yhtyeen soitossa ja kappaleissakin muuttunut.
Soittajatkaan eivät ole enää nuoria poikasia kuten alkuaikoina, mutta se halu tuottaa juuri kolmensoinnun
varaan rakennettuja toimivia ralleja, on edelleen veressä.
Seitsemäs aalto ei ole bändin juurista huolimatta aivan pelkistetyintä ramopunkrockia, vaan Himanes on
ottanut rohkeasti mukaan muun muassa perinteisten bändisoitinten lisäksi pianoa, urkuja sekä torvisoittimia.
Toimivaan rauhallisempaan Kaupunki on hiljaa -biisiin käy lauluosuudet hoitamassa Pelle Miljoonan bändissä
ja Problems-yhteyksistä tunnettu Tumppi Varonen.
Kappaleissa löytyy niin nopeaa kuin hitaampaakin raitaa. Pariin otteeseen kallistutaan melkoisesti
perinteisemmän suomi-rockin puoleenkin, mainittakoon tästä esimerkkinä vaikkapa tarttuva kappale Mä oon out.
Levyllä on paljon rentoa ja letkeää meininkiä, onpa mukaan eksynyt yksi sopivan ärsyttävä kesäbiisikin
nimellä On kesä, on loma, lienee tulevan suven ehdoton hitti. Albumin päättävä Kylä kuolee -kappale on
rauhallinen pianolla säestetty, hieman jopa Miljoonasateen perverssillä tavalla mieleen tuova raita, jolla
lauletaan haikeana Haukivuoren kunnan kuolemasta. Kuntahan liittyi Mikkeliin tämän vuoden alusta.
Seitsemäs aalto on levy, jolla uusi ja vanha Himanes kohtaavat. Se on myös tavallaan bändin historian yhden
aikakauden loppu, toisen alku? Materiaali ei ole kauttaaltaan tasaisen vahvaa. Hyvät biisit erottuvat
keskinkertaisista. Onneksi näitä mainioita paloja on ripoteltu tasaisesti levyn koko keston matkalle.
Täytyy sanoa, että Himanes elää ja voi hyvin vielä näin vuonna 2007, joka on jo sinänsä kunnioitettavaa.
Toisaalta herää kaksi kysymystä: onko bändi kasvanut liikaa ulos alkuaikojen formaatistaan ja onko sille
enää uskollista fanikuntaa kaiken taukoilun jälkeen? Mene ja tiedä.
* * *
Petri Klemetti [noise.fi -sivut]
Mesta.net 1.3.2007 (http://www.mesta.net/musa/arvostelut/?aid=1403)
Heti aluksi on mainittava yhtye nimeltään Ramones. Ilman Ramopunkkia ei olisi Himanes-orkesteria. Seitsemäs Aalto on pitkän linjan Ramorokkareilta
varsinainen Best-of-kokoelma. Kiekolla on viisuja aina viime vuosituhannen puolelta, noin kymmenen vuoden aikajänteellä. Se ei menoa haittaa, sillä
Ramones ei vanhene koskaan.
”Ramopunkpopbändi Himanes soitteli ensin noin 5 vuotta vuosina 1990-1995. Yhtye kuului Suomalaisen ramogenren 1-divisioonan kärkijoukkoihin,
kolkutellen useaan otteeseen liigaportteja. Lähes yhdeksän vuoden tauon jälkeen bändi palasi, eikä loppua näy”. Siinä lyhyesti virsi kaunis bändin
alkuajoista.
Himanesin ensimmäinen täyspitkä Seitsemäs Aalto räjäyttää tajunnan heti aloitusviisuillaan. Surffaan Radioaalloilla on hillitön rautalankapunkkia
sisältävä energiapommi. Viikatteen kavereille terveisiä! H-i-m-a-n-e-s ei jää biisikaveriaan lyhyemmäksi vaan bändin nimiveisu on Ramopunkin elävää
aatelistoa. Kaupunki On Hiljaa saa nostalgiapisteet Tumppi Varosen vierailusta. On Kesä, On Loma nappaa mukaan pianon ja saksofonin ja meno on reipasta
kesän hehkutusta. Kolme Sointua Naiselle osuu ytimeen ja Kesä-Vantaa on kiekon seuraava kesähitti.
Himanes on rento ja luonnonmukaisesti rullaava rokkipunkkiakti. Seitsemäs Aalto on kiekko, jolla ei purra hammasta ja pipo ei ole liian kireä. Vaikka
soittopuolelta löytyy pieniä kuoppia, se ei menoa laimenna. Metallista särökitaraa on turha etsiä Himanesin kiekolta. Bändi soundaa kuin aito tawara.
Himanesin luomufiilis on niin tarttuvaa että Ramopunkkareille kyseinen kiekko on varsinainen toiveiden ylistyshuuto. Levy ei tarjoa mitään uutta ja
mullistavaa mutta tässä onkin kyseessä Ramonesin työn jatkaminen. Punk on yksinkertainen asia, vielä tänäkin päivänä. Himanes täräyttää luomufiiliksen
avustamana läpisyötön.
* * * *
J.A. Kaunisto [mesta.net -sivut]
Pieksämäen lehti 26.2.2007
Himanes ei turhia hötkyile. Ne Luumäkien ja monen muun bändin lailla Ramones-malliseen punk rockiin seonnut haukivuorelaisyhtye syntyi jo vuonna
1990, mutta vasta nyt, muutama vuosi toisen tulemisensa jälkeen on käsillä bändin ensimmäinen kokopitkä albumi.
Joka seitsemättä aaltoa väitetään muita suuremmaksi, mikä väite pitää paikkansa ainakin Himanesin tapauksessa. "Seitsemäs aalto" on yhtyeen levyistä
kookkain ja sisällöltäänkin vähintään yhtä haara-asentoista ja tennarijalkaista ramopunkkia kuin pienemmät edeltäjänsä.
Himanes myöntää itsekin käyttävänsä biiseissään samoja vanhoja kliseitä. Mutta kun käyttö on näin hyvin hallussa, niin hyväntuulisuutta ja hauskanpitoa
ei pääse pakoon.
"Kaupunki on hiljaa" -kappaleelle Himanes on saanut solitivieraakseen Tumppi Varosen. "On kesä, on loma" muistuttaa kilkattavine pianoineen ja
saksofonihöystöineen Boysin olevan Ramonesin jälkeen toinen keskeinen vaikutteiden lähde.
Himanes ei jatka hykerryttävän ramoaanista ilkamointiaan aivan "Seitsemäs aalto"-albumin lopuun saakka. Pianoballadinen "Kylä kuolee" poikkeaa levyn
linjasta, kuten sen vuoden vaihteessa maailman kartalta kadonneelle Haukivuoren kunnalle tehtynä hyvästijättönä kuuluukin tehdä.
Pertti Ojala
Cinema SF 02/07 (http://cinemasf.net/index.php?page=7-aalto)
Sitä oli ilmassa. Himanesin parin vuoden takainen EP (tai mini-CD, miten vaan)
Mykkäkoulun päättäjäiset, ja varsinkin levyn julkaisun jälkeen näkemäni keikat
julistivat, että pitkäsoitto on tulossa. Odotettu Seitsemäs aalto, "tuo aalloista
suurin", rantautui helmikuun alussa.
Levyn alku yllättää. Rujon särökitaran sijaan ilmoille kajahtaa ehta surfsoundi
asiaankuuluvine kaikuineen. Aivan Beach Boys -linjoille ei kuitenkaan mennä, vaikka
studiossa tehty Surffaan radioaalloilla kaipuusta Kalifornian kertookin. J. Karjalaisen
kappaletta Blueskaava mukaileva H-I-M-A-N-E-S kertoo kursailematta, mistä rokin
soittamisessa on kysymys: "pääasia kuitenkin; on oma rock'n'roll band". Sanomaa
täsmennetään kappaleissa Kolme sointua naiselle ("silti beibi mä rakastan sua, tässä
sinulle kolme sointua") ja R-koodi ("Hei! Mennään! Ramobileisiin!").
Levyllä on mukana joitain vierailevia tähtiä. Tumppi Varonen vetäisee tyylillä Kaupunki
on hiljaa -kappaleen, ja J-P. Immosen saksofonisoolo kuulostaa komealta. Puhaltimet
elävöittävät paria muutakin biisiä, hyvä oivallus ottaa "totiset torvensoittajat" mukaan.
Onpa levylle kelpuutettu yksi lainakappalekin. Tämän harvinaisen kunnian sai Ramoviisut
2005 -voittajabiisi, Ilkka Hendolinin säveltämä ja sanoittama Kesä-Vantaa. Levyn päättävä
balladi Kylä kuolee tuo esiin Himanesien herkemmän puolen. Hammond- ja kosketinsoitinosuutensa
pieteetillä hoitava Tapio Nykänen kunnostautuu tässä myös sovittajana.
Seitsemäs aalto on hyvältä kuulostava, monipuolinen rocklevy. Kitarat soivat komeasti,
"mausteita" on käytetty sopivasti ja oikeissa paikoissa. Himanes on kuitenkin parhaimmillaan
lauteilla, veivaamassa niitä kolmea sointuaan ei pelkästään naisille, vaan kaikille pogoomaan haluaville.
* * * *
Juha P. Alanko [cinema sf -sivut]
Desibeli.net 19.2.07 (http://www.desibeli.net/arvostelu/2755/Himanes__Seitsem%C3%A4s_aalto)
Haukivuorelainen ramopunk-nelikko Himanes on perustettu jo vuonna 1990,
mutta vasta 2007 yhtye pistää debyyttialbuminsa pihalle. Noihin vuosiin
mahtuu toki vajaan kymmenen vuoden väliaika, mutta meininki ei sinänsä
ole kummemmin muuttunut 90-luvun kahkouksesta. Toki Ramoneksen ja Boysin
veivauksen suomalainen peesaaminen on hiukan laajentunut, esimerkiksi
Tumppi Varosen laulama Kaupunki on hiljaa vahvistuu torvilla eikä laukkaa
ihan sata lasissa. Pääasiassa ne kolme sointua ja energinen veivaus edelleen
leimaavat touhua. Kuten mainio seiskabiisi sen itse sanoo: Kolme sointua naiselle…
Lyhyt Surffaan radioaalloilla on mainio aloitus, josta bändin oma tunnusbiisi
H-I-M-A-N-E-S jatkaa vauhdilla. Mä oon out jatkaa Kaupunki on hiljaa-raidan
aloittamaa rauhallisempien biisien sarjaa kelvosti, On kesä, on loman aurinkoisen
aivoton rentoilu hymyilyttää. Välillä hommasta tulee mieleen hiukan Klamydia,
toisissa kohtaa taas alkuaikojen Tehosekoitin nostaa päätään mielikuvissa.
Tottakai myös Ne Luumäet tallaavat samoja latuja… Haikeammasta puolesta jää
mieleen Viekää mut pois, samoin nuoruuskertomus Beibi sua odotan toimii
taustalauluineen hyvin. Parhaimmillaan Himanes taitaa kuitenkin olla silloin,
kun pannaan se kieli reilusti sinne poskeen ja ollaan rehellisesti iloisia.
Turha tosikkomaisuus ei sovi ramoiluun.
* * *
Ilkka Valpasvuo [desibeli -sivut]
RockBlog 8.2.07 (http://rok-blog.blogspot.com/2007/02/himanes-seitsems-aalto.html)
Alkuun tunnustukset: 1) Bändissä on duunikaveri
2) Punk ei ole minun juttuni ja 3) Tuttuja tai ei armopisteitä ei anneta.
Sitten asiaan. Himanes soittaa Ramo-punkia. Siinä oikeastaan onkin kaikki mitä pitää tietää
jotta voi muodostaa kuvan bändistä ja sen musiikista, mutta kirjoitetaan nyt silti vähän lisää.
Bändin aikaisempaan Mykkäkoulun päättäjäiset levyyn verrattuna tempo tällä uutukaisella on nyt
hiukan nopeampi, joka on ehdottomasti tehnyt biiseille hyvää. Hitaampi Viekää mut pois on levyn
heikoin raita. Parhaimmistoa vastaavasti edustavat bändin nimibiisi H-I-M-A-N-E-S jo tarinansa
ansiosta, Beibi sua odotan, levyn aloittava studiojammailuna syntynyt Surffaan radioaalloilla
(heh, kyllä kai putoaa tällaiselle radiofriikille) ja levyn lopettava rohkean erilainen
pianovetoinen Kylä kuolee joka kertoo Haukivuoresta. Eikä ole huono tiukin rypistys Pesäpallomailakaan,
vai mistäs siellä nyt oikein lauletaankaan?
Kansien sisäsivuilla olevista tarinoista biisien takana ehdottomasti plussaa. Kun tunnustukset
osiosta otetaan huomioon kakkoskohta ja silti päästään vahvaan kolmoseen on tämän oltava
(Ramo-)punkfanille täydellinen levy.
3/5
FlashGordon [rockblog -sivut]
Mykkäkoulun päättäjäiset - mini-cd:n arvosteluja:
Cinema Sf 07/05 (www.cinemasf.net)
Tanakasti lähtee käyntiin haukivuorelaisen Himanesin, levyjen tekemisessä pitkän tauon pitäneen
suomalaisen ramopunkiskelmän ansiokkaan edustajan mini-CD. Kappaleet Oon vaan ja ihmettelen ja
Mikä siinä maksaa? ovat kuin suoraan oppikirjasta: tiukasti eteenpäin rullaava melodia ja sopivan
naseva sanoitus.
Muitakin menopaloja tällä kahdeksan biisin mini-CD:llä on. Mukaan matkalle houkutellaan Tuusniemen
tyttöä, jonka sitten Johnny Hallyday vie. Levyn päättää alkuperäistä sanoitusta taitavasti mukaileva
Rock ´n´ Roll lukio. Levyä tehdessä on selvästi ollut hauskaa, ja sen kuulee.
**** (4/5)
Juha Alanko [cinema sf -sivut]
Rumba 13/05
Aiemmassa elämässään 90-luvun ensimmäisen puoliskon verran toiminut ”Haukivuoren Ramones” tekee niin
perussavolaista perus-Ramoa kuin vain saattaa ja pystyy. Nyt julkaistussa 8-biisisessä 20-minuuttisessa
kaikki toimii korkealla perustasolla, sympaattisen energisesti, oikeastaan yhtäkään nikotuksenaihetta tarjoamatta.
Johnny Hallyday on kuningasbiisi, ja yhteistyössä Heko Luumäen kanssa mahdollisimman suorasti ja mutkatta
suomennettu Rock’n’roll lukio on yksi maamme ja kulttuurimme hassuimmista ja viihdyttävimmistä Ramo-lainoista.
* * *
Markku Halme [rumba-lehden sivut]
Toinen Vaihtoehto, nro 184 (3/05)
"Himanes? Hetkinen, sehän on se bändi, joka oli mm. Pinnalla-kokoelmalla Klamydian kanssa?",
joku saattaa muistella, ja aivan oikein muistilokerot toimivat tuon 1992 ilmestyneen julkaisun suhteen.
Toki Himanes muutenkin on ollut urallaan esillä, kuten 1993 päivänvalon nähnyt "Kiva kun on mukavaa"
-nauhoite on etenkin monen vähän vanhemman ramopunkkarin levyhyllyssä.
Himanes päätti pitkän noin vuosikymmenen mittaisen hiljaisuutensa viime vuonna parin keikan myötä ja
studiokin alkoi sitten kiehtoa. Mykkäkoulun päättäjäiset -miniCD sisältää kahdeksan rallia. Meininki
ei ole periaatteessa muuttunut, mutta oma suunta on selkiytynyt, turhia kikkailuja on otettu pois ja
siten kokonaisuus on tiiviimpää. Tiukkuus ei tule perinteisessä mielessä esille. Mitään sahausta on
turha odottaa, enemmän rentoa punkin ja rock'n rollin risteytystä onnistuneesti. Himanes laulaa
pariinkin eri otteeseen ulkoisesta tuomitsemisesta, ei liian kliseisesti tai kaukaisesti. Tuovat vähän
vanhemman ihmisen näkökantoja aiheeseen, monestihan fiiliksiään pamauttavat ilmoille alta parikymppiset.
"Mikä siinä maksaa" surisee kitarointia jämerästi aluksi, sitten sanotaan asiat kiertelemättä:"Hei hienostorouvat,
herrasmiehet sekä muut ahdasmieliset, en ole sellainen miltä näytän teidän silmissänne..., te luulette mua narkkariksi,
juopoksi tai muuksi retkuksi. Elämän laitapuolen kulkijaksi, näkemyksenne on että minä olen onneton...".
Meininki on tervehenkistä, keveyttä ei ole kuitenkaan ehkä odotetun paljon, mutta kai se nousee esiin
hiljalleen uran jatkuessa.
Tosin eihän "kypsyys" ole pahasta. Tosin X2, Johnny Hallyday toisaalta keventää kokonaisfiilistä, mutta
pääosin on aika turha veto. Siihen on yritetty saada rennompaa henkeä, vakuuttavasti onnistumatta. Siitä
bonusta, että biisit on uskallettu pitää tarpeeksi simppeleinä, kuten "Tuusniemen tyttö" ja "Mitä välii
silläkään" osoittavat. Se on harvinainen taito nykyisinkin. Viimeisenä on Ramones-coveri, Rock'n'Roll
High School on vääntynyt muotoon Rock'N'roll lukio. Siinä on saatu säilytettyä sympaattisuus ja alkuperäistä
nerokkuutta. Kolmea sointua ei ole lähdetty kasvattamaan. Himanes-kotisivu löytyy ososta: http://www.himanes.net,
levyä saa tilattua mm. osoitteesta: http//www.woimasointu.com
Jari-Pekka Laitio-Ramone [TV-lehden sivut]
Tanotorvi -lehti, levyarvostelu 4/2005
Himanes on aina ollut meikäläiselle todella rakas bändi. 90- luvun alku kului aika usein tätä silloin
muille täysin tuntematonta suuruutta diggaillen. Suomen Ramones-vääntäjistä Himanes erottuu monin tavoin
edukseen. Hyvään huumoriin kipataan sopivasti aidon kuuloista huolestumista. Tässä bändissä on totisesti
ideaa, eivätkä jätkät aikoinaan lopettaneet vaikka niin jo luulin. Musiikin tärkein tehtävä on tuottaa
hyvää karmaa, auttaa jaksamaan arjen turhautumisissa ja tajuta, ettei kannata antaa periksi.
Tähän Himanes kykenee, alkaa väkisinkin hymyilyttää kun kuuntelee tämmöistä tarttuvaa Ramopoppia.
Kannattaa muutenkin perehtyä tähän hyvään alakulttuuriin. Tsekatkaa osoitteita www.himanes.net ja
www.ramopunk.com. Tuusniemen tyttö on se biisi joka viimeistään saa taas kaivamaan Converset kaapista.
Kiitos jätkät kun teitte tämän levyn, vaikka emme toisiamme tunnekaan ;) Miinusta tulee levyn lyhyydestä,
mutta parempi sekin on kuin ei mitään.
4/5
Teemu Kivinen, [lehden sivut]
Länsi-Savo, levyarvostelu 8.4.2005
Haukivuoren ramopop-ylpeys Himanes oli hiljaa kymmenisen vuotta, mutta viime vuoden lopulla tehtiin
comeback-keikka ja nyt on saatettu levylle myös kahdeksan biisiä.
Niistä neljä on viime vuodelta. Kolme sävellystä on vuodelta 1993 ja loppuun on vielä isketty Ramones-cover
Rock ´n´ roll lukio (arvatkaa alkuperäinen nimi).
Iloista on se, että uudet biisit Oon vaan ja ihmettelen, Nuoruusmuistoja, Tuusniemen tyttö ja Johnny
Hallyday ovat parikymmenminuuttisen levyn vahvimmat lenkit. Tempot ovat ehkä vähän keski-ikäisen hitaanpuoleisia,
mutta soundit tuhdit ja meininki hyvä.
Vanhat biisit ovat vähän vanhan kuuloisia, kotoisin jotenkin erilaisesta, menneestä maailmasta. Eikä se
coverikaan ihan essential-osastoa ole, mutta kokonaisuus on ihan ok.
En ole sen alkuperäisen Ramonesin jälkeen jaksanut kauheasti innostua kaikista seurailijoista. Arvostan
tämän genren ylläpitäjiä kuitenkin tinkimättömyydestä. He tietävät mitä tekevät ja mitä tahtovat.
* * *
Anssi Mehtälä, [Länsi-Savon nuorten sivut]
Rokkizine.com, levyarvostelu 31.3.2005
Osuva nimenvalinta levylle, joka päättää Himanesin noin kymmenen vuoden mykkäkoulun.
Itse tutustuin yhtyeeseen aikoinani ”Pinnalla”-kokoelmalevyn kautta, jossa on mukana
muutamia loistavia kappaleita Himanesilta, mm. ”Kyyvesi kutsuu”. Sen jälkeen tuli vielä
yksi mini-cd kunnes alkoi piinaava hiljaiselo. Onneksi bändi teki paluun vihdoin ja viimein
viime keväänä muutamien keikkojen muodossa. Silloin nousikin pieni toivon kipinä, että tulisi
myös uutta levyä ulos, ja kipinä saikin viimeisen sytykkeen kun kuulin bändin tekevän uusia kappaleita.
Ja tulihan sitä materiaalia lopulta ulos kahdeksan biisin mini-cd:n verran.
Neljä levyn kappaleista tosin on jo vanhoja, mutta ennen julkaisemattomia sopien hyvin uusien biisien
sekaan luoden mainion kokonaisuuden. Ramopunk raikaa taas ja Himanes palaa jopa yllättävän hyvänä!
Kappaleiden sanoituksista huomaa, että ollaan jo hieman vanhempia ja hivenen vakavoiduttu. Mutta on
niitä iloisiakin biisejä mukana, jotka luovat hyvää mieltä ja saavat rallattelemaan kappaleen mukana.
Levyn päättää suomeksi käännetty Ramones cover ”Rock´n´roll lukio”, josta bändi onkin tehnyt oikein
hienon ja hauskan version. Parhaaksi kappaleeksi nousee henkilökohtaisesti ”Mitä välii silläkään”,
jossa on yksinkertaisen hienot sanoitukset, ja biisi rullaa hienosti alusta loppuun. Itse kun tykkään
noista nopeatempoisemmista biiseistä, niin on pakko mainita ”Matkalaulu”, joka on levyn nopein ja samalla
yksi parhaimmista kappaleista. Myös kaikki muut levyn biisit toimivat oikein hyvin, ja on vaikea nimetä
niitä paremmuusjärjestyksessä. On tämä hienoa kun saatiin Himanes takasin! Nyt jääköön mykkäkoulu paljon
lyhyemmäksi kuin viimeksi!
* * * *
Ville Seppänen [rokkizine.com]
Pieksämäen Lehti, levyarvostelu 16.3.2005
70-luvun jälkipuoliskon punkrockmullistuksen päävastuullisiin luettavan Ramones-kvartetin alkuperäisistä
jäsenistä on enää yksi elävien kirjoissa, mutta ramoniaaninen henki elää yhä. Vuonna 1990 syntynyt
haukivuorelaisbändi Himanes luukutti hetken aikaa omaa ramopunkkiaan, mutta vaikeni sitten lähes vuosikymmeneksi.
Viime vuonna Himanes teki vihdoin comebackin ja nostalgiseksi varttunutta suoraviivaisuuttaan on jälleen
kuultavissa myös levyllä.
Osin Lizzy Jones –kavereista koostuvan Himanesin puolen albumin pituinen äänite kantaa mainiota nimeä
”Mykkäkoulun päättäjäiset”. Ramopunkille leimallista humoristisuutta tapaa myös levyn biiseistä. Tukevassa
haara-asennossa ja tennareihin ja nahkapuseroihin sonnustautuneena ei yksinkertaisesti voi olla umpivakava.
Himanes tunnustaa ikänsä antaessaan Kyyveden kutsua nuoruusmuistoihin. Näihin kuuluu myös ”Tuusniemen tyttö”.
Ramonesin ”Rock´n´roll high school” taittuu suomeksi Rock`n´roll lukioksi”. Ja kuin -ainakin puolikovan- punk
rockarin viran puolesta on levylle sisällytetty myös muutama hyppysellinen viatonta kapinahenkeä.
”Mykkäkoulun päättäjäiset” on omassa kapeassa genressään rennon lupsakkaa työtä. Tämän lienee valmis
allekirjoittamaan myös Himanesin apulaisena levytyssessioissa toiminut entinen Heko Luumäki ja myöhempi Rehtori Heko.
Pertti Ojala
Muut jutut:
Sisä-Suomen lehti - liveraportti 19.1.2006 (...poiminta siitä)
Onni on Ramones III
14.01.2006 Pub Markus, Äänekoski
Sue - liveraportit 21.5.2005
Ramoviisut 2005
21.05.2005 Semifinal, Helsinki
Converse-kerhon nahkatakkinen sävellys- ja sanoituskilpailu Ramoviisut 2005 ratkesi kuumana ja hikisenä loppukevään
lauantai-iltana Helsingin loppuunmyytyyteen asti täyttyneessä Semifinalissa. Samaan aikaan Kiovassa... paitsi että
ketä hei kiinnostaa???!
Paljon enemmän kiinnostaa esimerkiksi viisujen instrumentaatiosta vastanneen taustaorkesterin hienosti nimetty
rytmiryhmä: rumpalina toimi Ramo Aaltonen ja basistina Kari ”Kai” Ramo. Eteen tuli solistia jos jonkinmoista, mutta
eipä tainnut yksikään viisunikkareista lavalle uskaltautua. Varamiehiä ja apusiskoja vainen, käsittääkseni.
Ramoniaaninen sävellys- ja sanoitusduplakko Tomi Karjalainen/Riku Salminen oli päässyt saapumaan finaaligaalaan
paistatellen 30 prosentin laskennallisen voittotodennäköisyyden loimotuksessa - heiltä oli kymmenen finaalibiisin
joukkoon hyväksytty peräti kolme teosta. Niinpä pettymys oli sitäkin ankarampi, kun sävellykset eivät heruttaneet
herroille edes mitalia. Tomin ja Rikun Liekkipaita äänestettiin neljänneksi, Kaks kaveria sijalle kuusi, ja Tää
kesä jäi seitsemänneksi.
Kummallekaan ei siis edes Kojomaista jumbosijaa ironisen itsekehun aihelmaksi. Myös nolla pistettä jäi kaikille
osallistujille unelmaksi, sillä Converse-kerhon kannustavaa ja yleistä moraalia kohottavaa tyylilajia noudatellen
ei nollia pisteitä jaettu laisinkaan, vaan viisuista vähäpätöisimmällekin annettiin yksi lohtupointsi – siis ainakin
jos yleisö noudatti äänestysohjeita. Saattaa tietysti olla, että kärkisijat vieneiden viisujen tekijät pistivät
omalle biisokaiselleen täydet pojot, ja kas kummaa, sattuivat kokonaan unohtamaan muiden Ramotuksien pisteyttämisen.
Tiedä vaikka.
Eikä äänimääriä koskaan julkistettu. Vaan miksipä olisikaan? Kyllä sitä nyt hömmömpikin ynmärtää, että kaikkia
muita enemmän ääniä kerännyt Ramoviisu sijoittui ykköseksi ja kaikkia muita paitsi voittajaa enemmän ääniä saanut
tuomittiin kakkoseksi. Kolmannen sijan lunastanut ehkä arvottiin – en tullut sääntöihin niin tuhannen tarkkaan tutustuneeksi,
joten takuuvarmasti oikeaksi en uskalla tätä päätelmääni julistaa.
Mutta ennen voittajien juhlistelua lisää surkutteluosaston uutisia. Ramopari Pasi Nyyssönen ja Harri Tuuva olivat
saaneet finaaliin kaksi biisiä, eli laskennallisesti heidän voittamispotentiaalinsa oli yksi kerta viidestä. Tämä
kerta ei ollut se yksi: Hetki hiljaa sijoittui kahdeksanneksi ja Aikuisten oikeesti yhdeksänneksi. Taakse jäi vain
yksi ainoa ränttis.
Ronssia eli kolmannen ns. sian lunasti Timo Ahosen katkeransuloinen Beibi vei mun avaimet, johon oli oivalla tavalla
lainattu erinäisiä osia ja vaikutteita viidestä tai kuudesta eri Ramones-biisistä, ja puuttuvat osat Rehtoreilta.
Myös kakkossijan lunastaneeseen, Markus Rikbergin luomaan kappaleeseen Sekaisin Marista oli varastettu ja mukailtu
ja kehitelty ja tehty ikiaikaisia ramomaisuuksia paljon ja hyvin. Sen esitti toinen kisan naislaulajista, minun korviini
nimettömäksi jäänyt pieni ja terhakka nimimerkki Mari – ja nämä molemmat adjektiivit hyvin painokkaina versioina. Minun
äänestyskupongissani Sekaisin Marista nappasi selkeästi muita suuremman pistemäärän, kisan ainoa kaksinumeroisen.
Kisan toinen naispuolinen solisti, Rehtori Reponen jr. lauloi daamiosaston ensimmäisenä. Tämä oli käsittääkseni enne,
sillä voittohan siitä tietysti rapsahti. Ramoviisu 2005:n eli Kesä-Vantaan oli säveltänyt ja sanoittanut finalistien
julkistustilaisuudessa 16.4. Semifinalissa pystyläppää heittänyt Ilkka Hendolin. Jos yhteensattumus olisi tapahtunut
jossain muualla kuin Converse-kerhon rehdeissä ympyröissä, olisi Salaliittoteoreetikot ry:llä ollut taas aktivoitumisen
paikka. Ja varsinkin kun kyse ei ollut ainoastaan maineesta ja kunniasta; voittaja nappasi kisan pääpalkintona kuusitoista
kullanhohtoista euroa, kaksi kertaa enemmän kuin kakkonen ja neljä kertaa kolmosta enemmän. Kun toisaalta neljä kertaa
kolme on kaksitoista, lienee vilungin mahdollisuus prosenttien luokkaa.
Ja kun prosentteihin kerran päästiin, päätti paikalle eksynyt poikkitaidetieteilijä Miia Gallup tehdä uhkarohkealla
tavalla radikaalin kyselytutkimuksen. Tyylikkäissä nahkarotseissaan aggressiivisia moottoripyöräkerholaisia muistuttaneilta
Ramo-fanaatikoilta kysyttiin, mikä seuraavista bändeistä on paras, Ramones, Sex Pistols vai Buzzcocks. Tulos oli todella
ällistyttävä: Sex Pistols sai äänistä 12 %, Buzzcocks 13% ja Ramones vaivaiset 85%.
Tutkimuksen virhemarginaali oli kymmenen prosenttia. Jos ylimeneviä promilleja ilmenee, menevät ne humalan piikkiin.
Tässä vaiheessa Miia Gallup tahtoo huomauttaa, että ”tää meni nyt taas Markulta niin väärin tää tutkimuksen esittely kuin
vain mennä voi. Vaikka sitä kännissä ollaankin oltu, ei tutkimuksen silti tarvitse olla tieteellisesti epäpätevää”.
Todellisuudessa ihmisille esitetty kysymys meni näin: ”mikä seuraavista ja miksi: Pistols, Buzzcocks vai Ramones?”
Väärän vastauksen kohdalle sattuessa oikaistiin vastaajaa ystävällisesti, mutta siltikin täydellisellä itsemurhameiningillä:
"Ei!!! Sun vastaus on väärin!! Oikea vastaus on Sex Pistols!". Miia Gallup itse testin laatijana ei tietenkään perustellut
tätä sinänsä absoluuttista totuutta, paitsi ehkä rehtoreille. Toisaalta niille joutuu olosuhteiden sanelemana myös
selittämään, miksi lintsaa, jos ja kun niin tekee. (Ainakin Tampereella 80-luvulla).
Vastauksista MG muistaa sen verran, että monipuolista keskustelua testi koe-eläimissä herätti. Kaikki eivät suinkaan
vastanneet oletetulla tavalla väärin, esimerkiksi Kesä-Vantaan esittäjä ja Rehtorien uusi solisti vastasi väärin Buzzcocks.
Siis jos ja kun MG oikein muistaa.
P.S.
Illan aloittanut Himanes oli livenä tasan yhtä hyvä kuin biisit uudella mini-cd:llään Mykkäkoulun päättäjäiset:
parhaimmillaan loistavia, muulloin erittäin päteviä, joskin lievän tasapaksuisuuden vaivaamia, ja huonoja eivät hetkeäkään.
Hienoimmalta näyttänyt hetki oli se, kun basisti ja kitaristit soittivat kolmioasetelmassa toisiaan tiukasti tuijottaen.
Eikä tietenkään käsiä tai kengänkärkiä katsellen, vaan rehdisti silmien väliin toljottaen.
P.P.S.
Viisufinaalin jälkeen Rehtorit soitti kerrassaan laadukkaan setin. Ihan kuten sovittu oli.
P.P.S.
Rehtorien jälkeen, täysin sopimattomasti, tai ainakin sopimuksesta ennalta kertomattomasti, lavalle kaasutteli Ne Luumäet.
Biisejä vedettiin enemmän kuin muutama. Motellin alussa soundit ja meininki olivat ihan kuin Stoogesilla. Jos en väärin
muista. Hurjaa.
Teksti: Markku Halme sekä Miia Gallup [suezine.fi]
Mikkelin Erikoissanomat 03/05
Himanesilta levy 12 vuoden tauon jälkeen
Himanes perustettiin Haukivuorella esikuvansa Ramonesin innoittamana tasan 15
vuotta sitten.
Yhtyeen alkutahdit soittivat Aki ja Riku Himanen, Saku Niilo-Rämä sekä Iisakki
Kohvakka. Himanes soitti aktiivisesti viitisen vuotta, jonka aikana kokoonpano vaihteli
muutamaan otteeseen Himasen veljeksien ja Sakun pysyessä orkesterin runkona.
Yhtye ehti olla mukana Kråklund Recordsin julkaisemilla, loppuunmyydyillä
Pinnalla -kokoelmalevyllä sekä Kiva kun on mukavaa -mini-CD:llä, joka ilmestyi keväällä 1993.
Keikoilta intoa ja inspiraatioita
Yhdeksän vuoden tauko Himanesin musiikista oli tarpeeksi yhtyeen uudelleen
henkiin herättämiseksi. Musiikin harrastaminen ja soittaminen oli pysynyt kaikilla
yhtenä ajanvietteenä, joten paluulle oli hyvä pohja soittotaidon kehittymisen ja
kokemuksen kasvamisen myötä.
Comeback tehtiin kevällä 2004 ja saman kesän keikkoihin sen piti alunperin
päättyäkin. "Saatiin keikoilta niin paljon positiivista palautetta, että tuli valtavasti
intoa tehdä uusia kappaleita ja niiden myötä alettiin suunnitella myös levyn tekoa", sanoo
kitaristi Riku Himanen. "Edelliseltä bändin aktiiviajalta oli jäänyt muutama biisi julkaisematta, kun
siihen lisättiin toinen mokoma uusia, oli aika lähteä studioon ja julkaista levy, nimeksi annettiin
osuvasti Mykkäkoulun päättäjäiset."
Sopiva sekoitus uutta ja vanhaa
Tammikuussa Savonlinnassa Tuomo Valtosen studiossa nauhoitettu levy sisältää 8
biisiä. Materiaali on hyvinkin paljon samantyylistä kuin 12 vuotta sitten julkaistu mini-cd, onhan
osa kappaleista juuri tuolta ajalta.
"Sanoitukset ovat ehkä jonkin verran vakavoituneet, mutta eivät liikaa, tämän
tyylin musiikki perustuu yksinkertaisiin sointukulkuihin, reippaaseen tempoon ja hauskoihin
sanoituksiin", analysoi musiikkia rumpali Saku Niilo-Rämä
Ennen nauhoituksia lauluista tehtiin demot tuottajaksi lupautuneelle alan konkarille, mm. Ne
Luumäet -yhtyeessä soittaneelle Heko Montoselle. "Häneltä saatiin tervetullutta ulkopuolisen näkemystä
ja asiantuntian apua. Vinkeistä huomattiin, että moni asia jä itse soittajilta huomioimatta."
Lopulta Heko halusi itseän nimitettävän vain "pikku apulaiseksi" tuottajan sijaan, sen verran vähän hän omasta
mielestä puuttui biisien rakenteisiin, sanoituksiin ja sovituksiin. "Suuri apu hänestä kyllä oli, jo sekin
että mies tuli työpäivänään Vantaalta asti Savonlinnaan antamaan tukea ja
asiantuntemustaan on uskomaton huomionosoitus meitä kohtaan", hehkuttaa Niilo-Rämä.
Levynjulkaisua juhlittiin kotikentällä
Mykkäkoulun päättäjäiset mini-CD julkaistiin virallisesti 5. maaliskuuta keikan
merkeissä Haukivuorella ravintola Hummeripojassa. Toisen kerran järjestetty Hankirock -
tapahtuma keräsikin paikan lähes ääriään myöten täyteen. "Huikea meininki oli keikalla, taisi
yhdeltä katsojalta hävitä välillä tajuntakin pienen pään kolautuksen seurauksena", muistelee Riku Himanen.
Ihmisiä oli saapunut paikalle kauempaakin, muun muassa Äänekoskelta, Kuopiosta
ja Porvoosta.
Haukivuorelaisen LJB-Viihde Ky:n kustantaman levyn tiimoilta on tarkoitus tehdä
myös lisää keikkoja loppu kevään ja kesän aikana. Keikkojen määrää rajoittaa soittajien muut bändit,
jotka keikkailevat aina ulkomaita myöten. Esimerkiksi kitaristi Aki Himasen Bad Machine lähtee maaliskuun lopulla
kuukauden kestävälle euroopan kiertueelle.
Levyä voi ostaa keikoilta sekä hyvin varustetuista levykaupoista tai tilata
bändin nettisivuilta
(www.himanes.net).
ylös
|
julkaisut + mp3 | bändi | kuvat |
keikat | vieraskirja
| kauppa | 7. aalto | etusivu
|
| | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | |
