copyright Himanes 2009
retropunk_tiedote_web.pdf
press kuvat/picts
himanes_retropunkpict001_300dpi.jpg
himanes_retropunkpict002_300dpi.jpg
![LEHTILEIKKEITÄ Ramopunk.comin Himanes lehtiarkisto - Retropunk -cd:n arvostelut - 7. aalto -cd:n arvostelut
Himanes murtautuu rajojen yli
05.07. 14:27
Ramopunk elää ja voi hyvin. Näin se on nähtävä, sillä keskiviikkona ilmestyy haukivuorelaisen Himanes-yhtyeen toinen pitkäsoitto. Retropunk-nimeä kantavan levyn kappaleita pääsee kuuntelemaan livenä jo lauantaina bändin kesän ensimmäisellä keikalla Haukivuoren Hummeripoikarockissa.
Kitaristi Aki Himanen ja rumpali Saku Niilo-Rämä vaikuttavat huojentuneilta albumin julkaisun kynnyksellä. Syksyllä alkanut rumba on saatu päätökseen.
Retropunk tehtiin bändin omin voimin. Levy äänitettiin Himanesin treenikämpällä, joten yhtye sai työstää sitä rauhassa.
Aki Himanen kuvaa albumia monipuoliseksi teokseksi, joka kuvaa hyvin bändin tämänhetkistä tilaa.
– Levy pitää sisällään ramomeininkiä, mutta myös melodista sekä nopeampaa punkia ja jopa poppia.
Vaikka uutukaiselta löytyy muun muassa Ramones-cover, I wanna live -kappaleesta näppärästi käännetty Mä haluun elää, Himanes irtautuu levyllä perinteisestä ramogenrestä.
– Emme tietoisesti hakeneet mitään tiettyä tyyliä. Muutaman kappaleen kohdalla pohdittiin, että sopivatko ne meille, mutta äänitettyämme ne, huomasimme niiden kuulostavan ihan meiltä. Jotkut kappaleet sopisivat vaikka Radio Novalle, toiset YleX:n myöhäisillan marginaaliohjelmaan, Niilo-Rämä pohtii.
Lue lisää maanantain lehdestä.
Mykkäkoulun päättäjäiset - mini-cd:n arvosteluja:
Cinema Sf 07/05 (www.cinemasf.net)
Tanakasti lähtee käyntiin haukivuorelaisen Himanesin, levyjen tekemisessä pitkän tauon pitäneen suomalaisen ramopunkiskelmän ansiokkaan edustajan mini-CD. Kappaleet Oon vaan ja ihmettelen ja Mikä siinä maksaa? ovat kuin suoraan oppikirjasta: tiukasti eteenpäin rullaava melodia ja sopivan naseva sanoitus.
Muitakin menopaloja tällä kahdeksan biisin mini-CD:llä on. Mukaan matkalle houkutellaan Tuusniemen tyttöä, jonka sitten Johnny Hallyday vie. Levyn päättää alkuperäistä sanoitusta taitavasti mukaileva Rock ´n´ Roll lukio. Levyä tehdessä on selvästi ollut hauskaa, ja sen kuulee.
**** (4/5)
Juha Alanko [cinema sf -sivut]
Rumba 13/05
Aiemmassa elämässään 90-luvun ensimmäisen puoliskon verran toiminut ”Haukivuoren Ramones” tekee niin perussavolaista perus-Ramoa kuin vain saattaa ja pystyy. Nyt julkaistussa 8-biisisessä 20-minuuttisessa kaikki toimii korkealla perustasolla, sympaattisen energisesti, oikeastaan yhtäkään nikotuksenaihetta tarjoamatta. Johnny Hallyday on kuningasbiisi, ja yhteistyössä Heko Luumäen kanssa mahdollisimman suorasti ja mutkatta suomennettu Rock’n’roll lukio on yksi maamme ja kulttuurimme hassuimmista ja viihdyttävimmistä Ramo-lainoista.
* * *
Markku Halme [rumba-lehden sivut]
Toinen Vaihtoehto, nro 184 (3/05)
"Himanes? Hetkinen, sehän on se bändi, joka oli mm. Pinnalla-kokoelmalla Klamydian kanssa?", joku saattaa muistella, ja aivan oikein muistilokerot toimivat tuon 1992 ilmestyneen julkaisun suhteen. Toki Himanes muutenkin on ollut urallaan esillä, kuten 1993 päivänvalon nähnyt "Kiva kun on mukavaa" -nauhoite on etenkin monen vähän vanhemman ramopunkkarin levyhyllyssä.
Himanes päätti pitkän noin vuosikymmenen mittaisen hiljaisuutensa viime vuonna parin keikan myötä ja studiokin alkoi sitten kiehtoa. Mykkäkoulun päättäjäiset -miniCD sisältää kahdeksan rallia. Meininki ei ole periaatteessa muuttunut, mutta oma suunta on selkiytynyt, turhia kikkailuja on otettu pois ja siten kokonaisuus on tiiviimpää. Tiukkuus ei tule perinteisessä mielessä esille. Mitään sahausta on turha odottaa, enemmän rentoa punkin ja rock'n rollin risteytystä onnistuneesti. Himanes laulaa pariinkin eri otteeseen ulkoisesta tuomitsemisesta, ei liian kliseisesti tai kaukaisesti. Tuovat vähän vanhemman ihmisen näkökantoja aiheeseen, monestihan fiiliksiään pamauttavat ilmoille alta parikymppiset.
"Mikä siinä maksaa" surisee kitarointia jämerästi aluksi, sitten sanotaan asiat kiertelemättä:"Hei hienostorouvat, herrasmiehet sekä muut ahdasmieliset, en ole sellainen miltä näytän teidän silmissänne..., te luulette mua narkkariksi, juopoksi tai muuksi retkuksi. Elämän laitapuolen kulkijaksi, näkemyksenne on että minä olen onneton...". Meininki on tervehenkistä, keveyttä ei ole kuitenkaan ehkä odotetun paljon, mutta kai se nousee esiin hiljalleen uran jatkuessa.
Tosin eihän "kypsyys" ole pahasta. Tosin X2, Johnny Hallyday toisaalta keventää kokonaisfiilistä, mutta pääosin on aika turha veto. Siihen on yritetty saada rennompaa henkeä, vakuuttavasti onnistumatta. Siitä bonusta, että biisit on uskallettu pitää tarpeeksi simppeleinä, kuten "Tuusniemen tyttö" ja "Mitä välii silläkään" osoittavat. Se on harvinainen taito nykyisinkin. Viimeisenä on Ramones-coveri, Rock'n'Roll High School on vääntynyt muotoon Rock'N'roll lukio. Siinä on saatu säilytettyä sympaattisuus ja alkuperäistä nerokkuutta. Kolmea sointua ei ole lähdetty kasvattamaan. Himanes-kotisivu löytyy ososta: http://www.himanes.net, levyä saa tilattua mm. osoitteesta: http//www.woimasointu.com
Jari-Pekka Laitio-Ramone [TV-lehden sivut]
Tanotorvi -lehti, levyarvostelu 4/2005
Himanes on aina ollut meikäläiselle todella rakas bändi. 90- luvun alku kului aika usein tätä silloin muille täysin tuntematonta suuruutta diggaillen. Suomen Ramones-vääntäjistä Himanes erottuu monin tavoin edukseen. Hyvään huumoriin kipataan sopivasti aidon kuuloista huolestumista. Tässä bändissä on totisesti ideaa, eivätkä jätkät aikoinaan lopettaneet vaikka niin jo luulin. Musiikin tärkein tehtävä on tuottaa hyvää karmaa, auttaa jaksamaan arjen turhautumisissa ja tajuta, ettei kannata antaa periksi.
Tähän Himanes kykenee, alkaa väkisinkin hymyilyttää kun kuuntelee tämmöistä tarttuvaa Ramopoppia. Kannattaa muutenkin perehtyä tähän hyvään alakulttuuriin. Tsekatkaa osoitteita www.himanes.net ja www.ramopunk.com. Tuusniemen tyttö on se biisi joka viimeistään saa taas kaivamaan Converset kaapista. Kiitos jätkät kun teitte tämän levyn, vaikka emme toisiamme tunnekaan ;) Miinusta tulee levyn lyhyydestä, mutta parempi sekin on kuin ei mitään.
4/5
Teemu Kivinen, [lehden sivut]
Länsi-Savo, levyarvostelu 8.4.2005
Haukivuoren ramopop-ylpeys Himanes oli hiljaa kymmenisen vuotta, mutta viime vuoden lopulla tehtiin comeback-keikka ja nyt on saatettu levylle myös kahdeksan biisiä.
Niistä neljä on viime vuodelta. Kolme sävellystä on vuodelta 1993 ja loppuun on vielä isketty Ramones-cover Rock ´n´ roll lukio (arvatkaa alkuperäinen nimi).
Iloista on se, että uudet biisit Oon vaan ja ihmettelen, Nuoruusmuistoja, Tuusniemen tyttö ja Johnny Hallyday ovat parikymmenminuuttisen levyn vahvimmat lenkit. Tempot ovat ehkä vähän keski-ikäisen hitaanpuoleisia, mutta soundit tuhdit ja meininki hyvä.
Vanhat biisit ovat vähän vanhan kuuloisia, kotoisin jotenkin erilaisesta, menneestä maailmasta. Eikä se coverikaan ihan essential-osastoa ole, mutta kokonaisuus on ihan ok.
En ole sen alkuperäisen Ramonesin jälkeen jaksanut kauheasti innostua kaikista seurailijoista. Arvostan tämän genren ylläpitäjiä kuitenkin tinkimättömyydestä. He tietävät mitä tekevät ja mitä tahtovat.
* * *
Anssi Mehtälä, [Länsi-Savon nuorten sivut]
Rokkizine.com, levyarvostelu 31.3.2005
Osuva nimenvalinta levylle, joka päättää Himanesin noin kymmenen vuoden mykkäkoulun. Itse tutustuin yhtyeeseen aikoinani ”Pinnalla”-kokoelmalevyn kautta, jossa on mukana muutamia loistavia kappaleita Himanesilta, mm. ”Kyyvesi kutsuu”. Sen jälkeen tuli vielä yksi mini-cd kunnes alkoi piinaava hiljaiselo. Onneksi bändi teki paluun vihdoin ja viimein viime keväänä muutamien keikkojen muodossa. Silloin nousikin pieni toivon kipinä, että tulisi myös uutta levyä ulos, ja kipinä saikin viimeisen sytykkeen kun kuulin bändin tekevän uusia kappaleita. Ja tulihan sitä materiaalia lopulta ulos kahdeksan biisin mini-cd:n verran.
Neljä levyn kappaleista tosin on jo vanhoja, mutta ennen julkaisemattomia sopien hyvin uusien biisien sekaan luoden mainion kokonaisuuden. Ramopunk raikaa taas ja Himanes palaa jopa yllättävän hyvänä! Kappaleiden sanoituksista huomaa, että ollaan jo hieman vanhempia ja hivenen vakavoiduttu. Mutta on niitä iloisiakin biisejä mukana, jotka luovat hyvää mieltä ja saavat rallattelemaan kappaleen mukana. Levyn päättää suomeksi käännetty Ramones cover ”Rock´n´roll lukio”, josta bändi onkin tehnyt oikein hienon ja hauskan version. Parhaaksi kappaleeksi nousee henkilökohtaisesti ”Mitä välii silläkään”, jossa on yksinkertaisen hienot sanoitukset, ja biisi rullaa hienosti alusta loppuun. Itse kun tykkään noista nopeatempoisemmista biiseistä, niin on pakko mainita ”Matkalaulu”, joka on levyn nopein ja samalla yksi parhaimmista kappaleista. Myös kaikki muut levyn biisit toimivat oikein hyvin, ja on vaikea nimetä niitä paremmuusjärjestyksessä. On tämä hienoa kun saatiin Himanes takasin! Nyt jääköön mykkäkoulu paljon lyhyemmäksi kuin viimeksi!
* * * *
Ville Seppänen [rokkizine.com]
Pieksämäen Lehti, levyarvostelu 16.3.2005
70-luvun jälkipuoliskon punkrockmullistuksen päävastuullisiin luettavan Ramones-kvartetin alkuperäisistä jäsenistä on enää yksi elävien kirjoissa, mutta ramoniaaninen henki elää yhä. Vuonna 1990 syntynyt haukivuorelaisbändi Himanes luukutti hetken aikaa omaa ramopunkkiaan, mutta vaikeni sitten lähes vuosikymmeneksi. Viime vuonna Himanes teki vihdoin comebackin ja nostalgiseksi varttunutta suoraviivaisuuttaan on jälleen kuultavissa myös levyllä.
Osin Lizzy Jones –kavereista koostuvan Himanesin puolen albumin pituinen äänite kantaa mainiota nimeä ”Mykkäkoulun päättäjäiset”. Ramopunkille leimallista humoristisuutta tapaa myös levyn biiseistä. Tukevassa haara-asennossa ja tennareihin ja nahkapuseroihin sonnustautuneena ei yksinkertaisesti voi olla umpivakava.
Himanes tunnustaa ikänsä antaessaan Kyyveden kutsua nuoruusmuistoihin. Näihin kuuluu myös ”Tuusniemen tyttö”. Ramonesin ”Rock´n´roll high school” taittuu suomeksi Rock`n´roll lukioksi”. Ja kuin -ainakin puolikovan- punk rockarin viran puolesta on levylle sisällytetty myös muutama hyppysellinen viatonta kapinahenkeä.
”Mykkäkoulun päättäjäiset” on omassa kapeassa genressään rennon lupsakkaa työtä. Tämän lienee valmis allekirjoittamaan myös Himanesin apulaisena levytyssessioissa toiminut entinen Heko Luumäki ja myöhempi Rehtori Heko.
Pertti Ojala
Muut jutut:
Sisä-Suomen lehti - liveraportti 19.1.2006 (...poiminta siitä)
Onni on Ramones III
14.01.2006 Pub Markus, Äänekoski

Sue - liveraportit 21.5.2005
Ramoviisut 2005
21.05.2005 Semifinal, Helsinki
Converse-kerhon nahkatakkinen sävellys- ja sanoituskilpailu Ramoviisut 2005 ratkesi kuumana ja hikisenä loppukevään lauantai-iltana Helsingin loppuunmyytyyteen asti täyttyneessä Semifinalissa. Samaan aikaan Kiovassa... paitsi että ketä hei kiinnostaa???!
Paljon enemmän kiinnostaa esimerkiksi viisujen instrumentaatiosta vastanneen taustaorkesterin hienosti nimetty rytmiryhmä: rumpalina toimi Ramo Aaltonen ja basistina Kari ”Kai” Ramo. Eteen tuli solistia jos jonkinmoista, mutta eipä tainnut yksikään viisunikkareista lavalle uskaltautua. Varamiehiä ja apusiskoja vainen, käsittääkseni.
Ramoniaaninen sävellys- ja sanoitusduplakko Tomi Karjalainen/Riku Salminen oli päässyt saapumaan finaaligaalaan paistatellen 30 prosentin laskennallisen voittotodennäköisyyden loimotuksessa - heiltä oli kymmenen finaalibiisin joukkoon hyväksytty peräti kolme teosta. Niinpä pettymys oli sitäkin ankarampi, kun sävellykset eivät heruttaneet herroille edes mitalia. Tomin ja Rikun Liekkipaita äänestettiin neljänneksi, Kaks kaveria sijalle kuusi, ja Tää kesä jäi seitsemänneksi.
Kummallekaan ei siis edes Kojomaista jumbosijaa ironisen itsekehun aihelmaksi. Myös nolla pistettä jäi kaikille osallistujille unelmaksi, sillä Converse-kerhon kannustavaa ja yleistä moraalia kohottavaa tyylilajia noudatellen ei nollia pisteitä jaettu laisinkaan, vaan viisuista vähäpätöisimmällekin annettiin yksi lohtupointsi – siis ainakin jos yleisö noudatti äänestysohjeita. Saattaa tietysti olla, että kärkisijat vieneiden viisujen tekijät pistivät omalle biisokaiselleen täydet pojot, ja kas kummaa, sattuivat kokonaan unohtamaan muiden Ramotuksien pisteyttämisen. Tiedä vaikka.
Eikä äänimääriä koskaan julkistettu. Vaan miksipä olisikaan? Kyllä sitä nyt hömmömpikin ynmärtää, että kaikkia muita enemmän ääniä kerännyt Ramoviisu sijoittui ykköseksi ja kaikkia muita paitsi voittajaa enemmän ääniä saanut tuomittiin kakkoseksi. Kolmannen sijan lunastanut ehkä arvottiin – en tullut sääntöihin niin tuhannen tarkkaan tutustuneeksi, joten takuuvarmasti oikeaksi en uskalla tätä päätelmääni julistaa.
Mutta ennen voittajien juhlistelua lisää surkutteluosaston uutisia. Ramopari Pasi Nyyssönen ja Harri Tuuva olivat saaneet finaaliin kaksi biisiä, eli laskennallisesti heidän voittamispotentiaalinsa oli yksi kerta viidestä. Tämä kerta ei ollut se yksi: Hetki hiljaa sijoittui kahdeksanneksi ja Aikuisten oikeesti yhdeksänneksi. Taakse jäi vain yksi ainoa ränttis.
Ronssia eli kolmannen ns. sian lunasti Timo Ahosen katkeransuloinen Beibi vei mun avaimet, johon oli oivalla tavalla lainattu erinäisiä osia ja vaikutteita viidestä tai kuudesta eri Ramones-biisistä, ja puuttuvat osat Rehtoreilta.
Myös kakkossijan lunastaneeseen, Markus Rikbergin luomaan kappaleeseen Sekaisin Marista oli varastettu ja mukailtu ja kehitelty ja tehty ikiaikaisia ramomaisuuksia paljon ja hyvin. Sen esitti toinen kisan naislaulajista, minun korviini nimettömäksi jäänyt pieni ja terhakka nimimerkki Mari – ja nämä molemmat adjektiivit hyvin painokkaina versioina. Minun äänestyskupongissani Sekaisin Marista nappasi selkeästi muita suuremman pistemäärän, kisan ainoa kaksinumeroisen.
Kisan toinen naispuolinen solisti, Rehtori Reponen jr. lauloi daamiosaston ensimmäisenä. Tämä oli käsittääkseni enne, sillä voittohan siitä tietysti rapsahti. Ramoviisu 2005:n eli Kesä-Vantaan oli säveltänyt ja sanoittanut finalistien julkistustilaisuudessa 16.4. Semifinalissa pystyläppää heittänyt Ilkka Hendolin. Jos yhteensattumus olisi tapahtunut jossain muualla kuin Converse-kerhon rehdeissä ympyröissä, olisi Salaliittoteoreetikot ry:llä ollut taas aktivoitumisen paikka. Ja varsinkin kun kyse ei ollut ainoastaan maineesta ja kunniasta; voittaja nappasi kisan pääpalkintona kuusitoista kullanhohtoista euroa, kaksi kertaa enemmän kuin kakkonen ja neljä kertaa kolmosta enemmän. Kun toisaalta neljä kertaa kolme on kaksitoista, lienee vilungin mahdollisuus prosenttien luokkaa.
Ja kun prosentteihin kerran päästiin, päätti paikalle eksynyt poikkitaidetieteilijä Miia Gallup tehdä uhkarohkealla tavalla radikaalin kyselytutkimuksen. Tyylikkäissä nahkarotseissaan aggressiivisia moottoripyöräkerholaisia muistuttaneilta Ramo-fanaatikoilta kysyttiin, mikä seuraavista bändeistä on paras, Ramones, Sex Pistols vai Buzzcocks. Tulos oli todella ällistyttävä: Sex Pistols sai äänistä 12 %, Buzzcocks 13% ja Ramones vaivaiset 85%.
Tutkimuksen virhemarginaali oli kymmenen prosenttia. Jos ylimeneviä promilleja ilmenee, menevät ne humalan piikkiin.
Tässä vaiheessa Miia Gallup tahtoo huomauttaa, että ”tää meni nyt taas Markulta niin väärin tää tutkimuksen esittely kuin vain mennä voi. Vaikka sitä kännissä ollaankin oltu, ei tutkimuksen silti tarvitse olla tieteellisesti epäpätevää”.
Todellisuudessa ihmisille esitetty kysymys meni näin: ”mikä seuraavista ja miksi: Pistols, Buzzcocks vai Ramones?”
Väärän vastauksen kohdalle sattuessa oikaistiin vastaajaa ystävällisesti, mutta siltikin täydellisellä itsemurhameiningillä: "Ei!!! Sun vastaus on väärin!! Oikea vastaus on Sex Pistols!". Miia Gallup itse testin laatijana ei tietenkään perustellut tätä sinänsä absoluuttista totuutta, paitsi ehkä rehtoreille. Toisaalta niille joutuu olosuhteiden sanelemana myös selittämään, miksi lintsaa, jos ja kun niin tekee. (Ainakin Tampereella 80-luvulla).
Vastauksista MG muistaa sen verran, että monipuolista keskustelua testi koe-eläimissä herätti. Kaikki eivät suinkaan vastanneet oletetulla tavalla väärin, esimerkiksi Kesä-Vantaan esittäjä ja Rehtorien uusi solisti vastasi väärin Buzzcocks. Siis jos ja kun MG oikein muistaa.
P.S. Illan aloittanut Himanes oli livenä tasan yhtä hyvä kuin biisit uudella mini-cd:llään Mykkäkoulun päättäjäiset: parhaimmillaan loistavia, muulloin erittäin päteviä, joskin lievän tasapaksuisuuden vaivaamia, ja huonoja eivät hetkeäkään. Hienoimmalta näyttänyt hetki oli se, kun basisti ja kitaristit soittivat kolmioasetelmassa toisiaan tiukasti tuijottaen. Eikä tietenkään käsiä tai kengänkärkiä katsellen, vaan rehdisti silmien väliin toljottaen.
P.P.S. Viisufinaalin jälkeen Rehtorit soitti kerrassaan laadukkaan setin. Ihan kuten sovittu oli.
P.P.S. Rehtorien jälkeen, täysin sopimattomasti, tai ainakin sopimuksesta ennalta kertomattomasti, lavalle kaasutteli Ne Luumäet. Biisejä vedettiin enemmän kuin muutama. Motellin alussa soundit ja meininki olivat ihan kuin Stoogesilla. Jos en väärin muista. Hurjaa.
Teksti: Markku Halme sekä Miia Gallup [suezine.fi]
Mikkelin Erikoissanomat 03/05
Himanesilta levy 12 vuoden tauon jälkeen
Himanes perustettiin Haukivuorella esikuvansa Ramonesin innoittamana tasan 15 vuotta sitten. Yhtyeen alkutahdit soittivat Aki ja Riku Himanen, Saku Niilo-Rämä sekä Iisakki Kohvakka. Himanes soitti aktiivisesti viitisen vuotta, jonka aikana kokoonpano vaihteli muutamaan otteeseen Himasen veljeksien ja Sakun pysyessä orkesterin runkona. Yhtye ehti olla mukana Kråklund Recordsin julkaisemilla, loppuunmyydyillä Pinnalla -kokoelmalevyllä sekä Kiva kun on mukavaa -mini-CD:llä, joka ilmestyi keväällä 1993.
Keikoilta intoa ja inspiraatioita
Yhdeksän vuoden tauko Himanesin musiikista oli tarpeeksi yhtyeen uudelleen henkiin herättämiseksi. Musiikin harrastaminen ja soittaminen oli pysynyt kaikilla yhtenä ajanvietteenä, joten paluulle oli hyvä pohja soittotaidon kehittymisen ja kokemuksen kasvamisen myötä. Comeback tehtiin kevällä 2004 ja saman kesän keikkoihin sen piti alunperin päättyäkin. "Saatiin keikoilta niin paljon positiivista palautetta, että tuli valtavasti intoa tehdä uusia kappaleita ja niiden myötä alettiin suunnitella myös levyn tekoa", sanoo kitaristi Riku Himanen. "Edelliseltä bändin aktiiviajalta oli jäänyt muutama biisi julkaisematta, kun siihen lisättiin toinen mokoma uusia, oli aika lähteä studioon ja julkaista levy, nimeksi annettiin osuvasti Mykkäkoulun päättäjäiset."
Sopiva sekoitus uutta ja vanhaa
Tammikuussa Savonlinnassa Tuomo Valtosen studiossa nauhoitettu levy sisältää 8 biisiä. Materiaali on hyvinkin paljon samantyylistä kuin 12 vuotta sitten julkaistu mini-cd, onhan osa kappaleista juuri tuolta ajalta. "Sanoitukset ovat ehkä jonkin verran vakavoituneet, mutta eivät liikaa, tämän tyylin musiikki perustuu yksinkertaisiin sointukulkuihin, reippaaseen tempoon ja hauskoihin sanoituksiin", analysoi musiikkia rumpali Saku Niilo-Rämä Ennen nauhoituksia lauluista tehtiin demot tuottajaksi lupautuneelle alan konkarille, mm. Ne Luumäet -yhtyeessä soittaneelle Heko Montoselle. "Häneltä saatiin tervetullutta ulkopuolisen näkemystä ja asiantuntian apua. Vinkeistä huomattiin, että moni asia jä itse soittajilta huomioimatta." Lopulta Heko halusi itseän nimitettävän vain "pikku apulaiseksi" tuottajan sijaan, sen verran vähän hän omasta mielestä puuttui biisien rakenteisiin, sanoituksiin ja sovituksiin. "Suuri apu hänestä kyllä oli, jo sekin että mies tuli työpäivänään Vantaalta asti Savonlinnaan antamaan tukea ja asiantuntemustaan on uskomaton huomionosoitus meitä kohtaan", hehkuttaa Niilo-Rämä.
Levynjulkaisua juhlittiin kotikentällä
Mykkäkoulun päättäjäiset mini-CD julkaistiin virallisesti 5. maaliskuuta keikan merkeissä Haukivuorella ravintola Hummeripojassa. Toisen kerran järjestetty Hankirock - tapahtuma keräsikin paikan lähes ääriään myöten täyteen. "Huikea meininki oli keikalla, taisi yhdeltä katsojalta hävitä välillä tajuntakin pienen pään kolautuksen seurauksena", muistelee Riku Himanen. Ihmisiä oli saapunut paikalle kauempaakin, muun muassa Äänekoskelta, Kuopiosta ja Porvoosta. Haukivuorelaisen LJB-Viihde Ky:n kustantaman levyn tiimoilta on tarkoitus tehdä myös lisää keikkoja loppu kevään ja kesän aikana. Keikkojen määrää rajoittaa soittajien muut bändit, jotka keikkailevat aina ulkomaita myöten. Esimerkiksi kitaristi Aki Himasen Bad Machine lähtee maaliskuun lopulla kuukauden kestävälle euroopan kiertueelle. Levyä voi ostaa keikoilta sekä hyvin varustetuista levykaupoista tai tilata bändin nettisivuilta (www.himanes.net).](Himanes_media_files/shapeimage_26.png)
